Meillä luonto on lähellä - kuulumisia Jokihovilta
Kevät on lähtenyt etenemään kohti kesää. Pitkän kylmän jakson jälkeen lämpimät päivät ovat muuttaneet luonnon jälleen vihreäksi.
Kylvötyöt ovat myös pyörähtäneet käyntiin Jokihovin ympäristön pelloilla. Peltolinnuista yleisimmät, kuovi ja töyhtöhyyppä, ovat aloittaneet pesintänsä. On mukava huomata, miten suuri osa viljelijöistä tarkkailee lintujen pesiä ja pyrkii merkitsemään sekä säilyttämään pesinnät työkiireiden keskellä.
Kuovi ja töyhtöhyyppä eivät juuri pesää rakenna. Muutama edellisvuoden oljenpätkä tai kuivunut ruohonkorsi vähän korkeamman kyntöharjanteen päällä riittää mainiosti pesäpaikaksi. Kuoriuduttuaan poikaset lähtevät pesästään muutaman tunnin kuluttua etsimään ravinnokseen pelloilla eleleviä proteiinipitoisia pikkuhyönteisiä. Näillä linnuilla emot eivät ruoki poikasiaan, ne etsivät ruokansa itse alusta lähtien emojen huolenpidon ja ohjauksen alaisina. Aikuisista naaraslinnut kokoontuvat jo heinäkuussa muuttoparviin. Urokset ja kesän poikaset jäävät pelloille ja muuttavat myöhemmin syksyllä.
Koronarajoitusten hellittäessä myös Jokihovilla on päästy pikkuhiljaa käynnistämään monenlaista mukavaa. Kesän ensimmäinen luontokuvaleiri pidettiin kaksi päiväisenä reilu viikko sitten. Kahdeksan henkilön kuvaajaporukka kierteli maastossa erilaisissa luontokohteissa. Omasta mielestäni parasta antia porukalla liikkumisessa ja tekemisessä on yhteisen kiinnostuksen aiheen lisäksi muilta osallistujilta oppiminen. Maastossa kulkiessa huomaa, miten leirin jokaiselta osallistujalta löytyi mahtavasti tietoa luonnosta. Tutuiksi tulivat monet eri kasvit, linnut, hyönteiset ja muut lähiluonnon ihmeet. Iltapäivällä oli mukava palata Jokihovin valmiiseen ruokapöytään molempina päivinä. Meillä luonto on lähellä.
Lainaanpa tähän loppuun Veikko Huovisen ajatelman vuodelta 1975. "Mitä niinä tunteina, jolloin ollaan metsässä tai järvellä, jää syrjään, se saa jäädä. Ei siinä kaupassa häviä."Kylvötyöt ovat myös pyörähtäneet käyntiin Jokihovin ympäristön pelloilla. Peltolinnuista yleisimmät, kuovi ja töyhtöhyyppä, ovat aloittaneet pesintänsä. On mukava huomata, miten suuri osa viljelijöistä tarkkailee lintujen pesiä ja pyrkii merkitsemään sekä säilyttämään pesinnät työkiireiden keskellä.
Kuovi ja töyhtöhyyppä eivät juuri pesää rakenna. Muutama edellisvuoden oljenpätkä tai kuivunut ruohonkorsi vähän korkeamman kyntöharjanteen päällä riittää mainiosti pesäpaikaksi. Kuoriuduttuaan poikaset lähtevät pesästään muutaman tunnin kuluttua etsimään ravinnokseen pelloilla eleleviä proteiinipitoisia pikkuhyönteisiä. Näillä linnuilla emot eivät ruoki poikasiaan, ne etsivät ruokansa itse alusta lähtien emojen huolenpidon ja ohjauksen alaisina. Aikuisista naaraslinnut kokoontuvat jo heinäkuussa muuttoparviin. Urokset ja kesän poikaset jäävät pelloille ja muuttavat myöhemmin syksyllä.
Koronarajoitusten hellittäessä myös Jokihovilla on päästy pikkuhiljaa käynnistämään monenlaista mukavaa. Kesän ensimmäinen luontokuvaleiri pidettiin kaksi päiväisenä reilu viikko sitten. Kahdeksan henkilön kuvaajaporukka kierteli maastossa erilaisissa luontokohteissa. Omasta mielestäni parasta antia porukalla liikkumisessa ja tekemisessä on yhteisen kiinnostuksen aiheen lisäksi muilta osallistujilta oppiminen. Maastossa kulkiessa huomaa, miten leirin jokaiselta osallistujalta löytyi mahtavasti tietoa luonnosta. Tutuiksi tulivat monet eri kasvit, linnut, hyönteiset ja muut lähiluonnon ihmeet. Iltapäivällä oli mukava palata Jokihovin valmiiseen ruokapöytään molempina päivinä. Meillä luonto on lähellä.
Kuvat ja teksti: Hannu Virtanen